MUISTOJA

Me istuttii niillä mustil ja punasil penkeil, kello oli jo selvästi yli puolen yön. 
Me katottii toisiamme kauan, sanomatta mitään.
Mä tiesin etten enää ikinä näkis sua, ja siks koitinki nauttii siit hetkest, vaik se oli vaikeet.
Tää biisi soi silloin.
Ei hitto ku voi olla näin ikävä jotain ihmistä!

Ei kommentteja: