We say goodbye in the pouring rain, and I break down as you walk away. 'Cause all this time I felt this way, but I could never find the words to say; Stay, stay!

Mä oon iha sekasi.. Ei ei ei ei.. en tiedä. Yks ihminen pelasti koko mun laivamatkan, sai mut hymyilemään ja plööf en tiedä. Syttyi tunteita mitä mä en halunnu et tulee, mut ei voitu mitään. En voi edes kertoa kellekkään tästä, paitsi jassulle. Toisaalta tää oli niin paras reissu, ja ihanasti meni aika hyvässä seurassa. Joskus silti tuntu et mä en kuulunu sinne, mä nyt olin vasta 15, ja noh ne... niin..
  Oli niin vaikee päästää irti, ku sä halasit mua viimesen kerran mä paiskasin äkkiä hytin oven kiinni ja murruin maahan. Kyyneleet vaan valu. Mä tiesin et mä en enää ikinä näkis sua, ja se sai mut miettimään asioita uudellee ja uudellee. Ku mä pakkasin tavaroita mukaan tolle matkalle, mä en olis uskonu et siitä tulis tollanen matka.
Anteeks et oon näin salaperäinen, en mä kuitenkaan siis mitään väärää oo tehny vaikka noi tekstit antaa teidän ymmärtää niin.. Oon vaan ihan sekasin enkä tiedä jos kestän sen, että oon tietoinen siitä et, mä en ikinä, en enää ikinä tuu näkemään sua, jos en lähe matkalle tai muuta hesaan, mikä on siis aika epätodennäköistä.
Tässä oli tää postaus, voi pask.
Tää on iha hirveen vaikeeta mulle, argh!

Ei kommentteja: