4 elämäni parasta kuukautta


Tämä on minulta sinulle.
Me olemme molemmat juuri siellä missä meidän pitääkin.
Elämmä unelmiamme, toistemme kanssa.
Joka kerta kun suljen silmäni, näen kasvosi.
Joka kerta kun suljen pois muun maailman ja alan unelmoida, unelmoin sinusta.
Joka kerta kun hymyilen, tiedän että sinäkin hymyilisit.
Me molemmat tiedämme miltä tuntuu tulla hakatuksi henkisesti,
 ja siksi ymmärrämme toisiamme.
Sitä puolta mitä minulla ei ole, sinulla on, ja toisinpäin. 
Vannoimme toisillemme ettei mikään tai kukaan koskaan tulisi väliimme,
 ja se on ainut asia elämässäni minkä voin vannoa. Sillä muista asioista en vielä tiedä.
Joka ikinen kerta kun en hymyile, kysyt onko kaikki hyvin. 
Joka ikinen kerta kun näet että tarvitsen halauksen, annat sellaisen.
Ja joka ikinen kerta kun ajattelen että päivä on mennyt pilalle, sinä soitat minulle ja saat taas suupieleni korviin asti. Pikkuveljeni on sinulle kuin oma pikkuveli, ja myös molemmat sisarukseni. Vanhempasi kohtelevat minua kuin omaa lastaan ja minä kohtelen sinua elämäni rakkautena, sillä se sinä todella olet.
Nyt minä itken, koska olen niin onnellinen. Sinä tiedät kuinka vaikeaa minulla on ollut, ja joka ikisen asian olet muuttanut hymyksi. Joka ikiseen asiaan mihin kosket, muuttuu iloiseksi ja hyväksi. Tiedän, ja voin ylpeänä sanoa että joku rakastaa minua, sillä sinä todella rakastat minua, päästä varpaisiin. 
Ja tiedätkö mitä, niin minäkin sinua. Rakastan sinua isosta päästäsi vinoihin varpaisiisi. Rakastan sitä hymykuoppaa joka suunpieleesi ilmeestyy kun leikin kilpikonnaa. Entä kauniit kirkkaan siniset silmäsi jotka täyttyvät kyynelistä joka kerta kun minulla ei ole niin hyviä uutisia? Minä rakastan niitäkin. 
Minä todella rakastan sinua, Tuukka.

  

Ei kommentteja: