X

Seisoin siinä, ihan hiljaa. Edessäni oli oven ikkuna, josta koitin katsoa, mutta en nähnyt kunnolla. Oveen oli tehty viivoja kun se valmistettiin. Takanani seisoitte te, huusitte toisillenne ja katsoitte toisianne vihaisilla silmillänne. Sinä itkit. Niin itkin minäkin, mutta te ette sitä nähneet. Sillä samalla hetkellä kun tiputin ensimmäisen kyyneleeni, pihalla lensi mustia lintuja. Kukaan teistä ei usko, jos kerron että niitä oli oikeasti paljon. Juoksin rappuset ylös, menin parvekkeelle. Niitä lensi joka puolella. Mustia nuolia. Mustia, lintuja. Pitäkää minua sairaana, mutta osaan nähdä kauniita asioita mitä muut eivät.

Ei kommentteja: