MIKSI MINUA ON KIUSATTU

Kun mä synnyin, ja mulle alkoi kasvaa hampaita, huomattiin että multa puuttuu 2 hammasta. Te tiedätte ne hampaat jotka tulee etuhampaiden jälkeen..? Ne multa puuttui. Huomattiin että mun etuhampaiden väliin jäi rako. En itse välittänyt asiasta, oli vaan hassua että olin erilainen. Kerho, esikoulu, ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka meni hyvin, mutta sen jälkeen mua alettiin haukkumaan. Harvahammas, noita, ja kani. Niitä mä kaikkia olin, joka päivä. Mut jätettiin mun hampaiden takia pois kaikista kivoista jutuista, olin aina se syypää kaikkeen ja mua pystyi retuuttamaan ja heittelemään ihan miten sattui. Mua kiusattiin joka päivä, mutta en kertonut siitä oikestaan kellekkään. Kaikki luokkalaiset ja koululaiset tiesi sen, ja opettajatkin mutta eihän ne siihen mitenkään puuttuneet. Tiedän tasan tarkalleen ketä mua kiusas, ja vielä tänä päivänä kun ne kasvot näen mulla kiehuu. Vitosen lopussa sain raudat, ja luulin että se olisi ollut mun pelastus. Niin se olikin, ei mua sen jälkeen enää hampaiden takia pilkattu! Mua pilkattiin mutta eri syistä. Onneksi pikkuhiljaa opin olla välittämättä niistä, ja kasvoin ihmisenä. Kiusaaminen jätti muhun syvät arvet, niinkuin varmaan teille kaikille joita on kiusattu. Onneksi siitä on jo niin kauan, että harvoin sitä muistelen. 
Onko teitä koskaan kiusattu? Jos on niin miksi?



19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu! Olet ollut syötävän söpö pienenä. Ja paljon haleja sulle <3

Henna kirjoitti...

Kiitos <3

Emma kirjoitti...

Voi että:( muakin kiusattiin koska olin niin pitkä.. sulla on kiva blogi!

Henna kirjoitti...

:( ! Kiituus. (:

Jenni kirjoitti...

Usch!:( du ha ju vari hu söt som hällst då du ve liten <3 Jo, ja ha blivi mobbad genom hela lågstadie, först i högstadie som ja slapp de. Ja ha blivi mobbad för hur ja sir ut, ja ha aldri vari smal i lågstadie, ja ha blivi mobbad för att ja använd smink, för att ja hadd skor me klack för mina kläder för att ja e tjock. När ja sen börja 6an trodd ja att ja sku slippa de,men nej, då va de en på klassen som börja påpek allt, å de va jätte jobbigt, ja gick ner i vikt sen i högis pga. dehä å. När ja sen börja högis, så va ja så svag som person så ja våga int, ja va tysst, bara för att ingen sku ha nå ti sej om mej, de va föst i nian som ja börja bli tillräkligt stark, å nu bryr ja mej int nåmer, ja är den ja är, å den ja är e ja stålt över :)

Henna kirjoitti...

Voi jenni, du vet alltså precis hur det kändes för mig. Men vi är starka flickor och du är super fin. <3

Amanda kirjoitti...

Kiusaaminen on aina inhottavaa :( Piti oikein etsii kuva täältä sun blogista, jossa näkyis sun nykyiset hampaat ja voin sanoo, että ne on täydelliset! En myöskään nää mitään syytä, miks noista lapsuuskuvien hampaista piti kiusata, koska noi näyttää ihan normaaleilta lapsen hampailta (teen työtä lasten kanssa ja voin sanoa, että tollasia suita tulee vastaan harva se päivä :)).

Ja muakin on kiusattu ala-asteella mm. mun hampaista, silmistä ja pienuudesta. Mun hampaista, koska etuhampaat oli suht suuret (niinkuin tosi monella lapsella on....). Mutta olin siis esimerkiks pupu ja hamsteri niiden takia. Silmät mulla on normaalia suuremmat, niin mulle keksittiin kaikkia "lempinimiä" suurten silmien takia, ja ei sitä varmaan pahalla tarkotettu, mutta ei ne nimet mun korvaan kuulostanu kovin kivoilta. Ja sitten mua haukuttiin jatkuvasti kääpiöks ja rääpäleeks, koska olin yks luokan lyhimmistä ja muutenkin olin tosi hentonen olento pienenä..
Ja kaikkien noiden ulkonäköön liittyvien haukkumisten lisäks mun ulkovaatteet heitettiin paristi poikien vessaan ja reppua piiloteltiin :(

Nykyään kun nään noita mun kiusaajia, niin oon automaattisesti kuin en tuntiskaan, vaikka kaikki onkin sovittu aikoja sitten. En vaan pysty olee hermostumatta ja menemättä pieneen paniikkiin kun nään ne. Paitsi yhden mun pahimmista kiusaajista kanssa oon nykyään hyvä kaveri :-D

Huhhuh, mikä tarina, mutta en oo ikinä puhunut näistä oikein kellekään, niin oli ihana päästä avautuu, kiitos :-D

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti, ja ihana blogi! :) Mullekkin kävi ylaastelle mennes et paras kaveri "jätti" mut ja sit "vei" melkeen kaikki muutki kaverit multa, sillä tavalla että se kerto musta juttua niille jokka ei ollu ees totta ja sit yhtäkkiä melkeen kaikki käänsi selkänsä mulle. Välillä oli vaikee mennä kouluunki ku ei tienny et kenenkaa olis! Tällä hetkellä oon nyt sitte joidenki niiden kaveri jokka "käänsi selkänsä" mulle, mutta en kaikkien. Mut oon silti onnellinen et edes jokku välitti sen verran et uskoi mua ettei kaikki jutut mitä se tää entinen kaveri oli musta kertonu ollu totta. En vaan ymmärrä miten ihminen 7 vudoden jälkeen vaan pystyy yhtäkki unohtaa parhaan kaverinsa ja tehdä noin ja ainut vastaus/syy siihen miksei se enää halunnut olla munkaa oli : "oon jotenki kyllästyny suhun";/ Ja en oo edes ainut tän tyypin "vanhoista" kavereista jonka se vaan yksinkertasesti unohti :( Mutta ei sille mitään voi.

Hyvä että joku ottaa tällasen asian puheeksi ! :)

Alisa. kirjoitti...

on kiusattu isojen silmien takia.:c tiiän siis miltä susta on tuntunu..

Henna kirjoitti...

Voi ei, kiusaaminen on aina kamalaa:( paljon haleja teille kaikille<3 ja kiitos kommenteista!

Emelia kirjoitti...

Voii ootpas ollut söpö pikkuisena ! Hampaat mukaanlukien :) Kiusaaminen ei oo ollut koskaan kivaa, sen tietää kyllä kun sen on kokenut, eikä sitä helpolla unohda ! Onneksi ei kannata semmosia turhaan muistella :)

Henna kirjoitti...

Kiitos! Kiusaaminen on aina ikävää, mutta onneksi se pikkuhiljaa alkaa unohtua kokonaan. (-:

Joanna kirjoitti...

voiei! :( sä oot just tosi söpö lapsiu ollu verrattuna muhun.. :D Muakin on kiusattu! Lähinnä sen takia et oon ollu kaikista laihin ja painanu liian vähän. nykyään oon täysin normaalipainoinen ja tyytyväinen vaikka pieni/ muita laihempi oon vieläkin :) Tosin sen sijaan muut on alknut lihomaan iän myötä ja monet haluaisi olla laihempia niin kuin ennen on ollu. Siks oon ny tyytyväinen ja oon sillein et ähäkutti, on kiva olla siro näin 19-vuotiaanakin.

http://greetingsfromjoanna.blogspot.fi/

Henna kirjoitti...

Kiitos!:) Voi.. tosi surullista että oikeesti niin monta on kiusattu :(

Suvi kirjoitti...

Mua on kiusattu enkä oikeestaan vieläkään tiiä miksi. Se satutti tosi pahasti ja oon muuttunu ihmisenä sen takia, mutta oon samalla oppinut olemaan ajattelematta muiden mielipiteistä, kai kaikessa on jotain hyvää :>

irkku kirjoitti...

joskus kiusattiin siitä että puhun kotona eri kieltä. ja myös siitä että oon laiha mua ruvettiin haukkuu läskiks ja tuollasta. mut ikinä en ottanu itteeni vaan kävelin niiden ihmisten ohi nauraen,ei sitä tapahtunukkaa ku pari kertaa mut kyllä se silti sai mielen aika maahan :s mutta mun mielestä sussa ei oo mitää vikaa nyt,eikä ollu pienenäkää! :p

Henna kirjoitti...

:-( !!!

Laaara♥ kirjoitti...

Voi sinua! Tiedän kyllä tunteen olla kiusattuna. Olen ollut koulukiusattuna 5 luokasta 9 luokkaan ja syrjittynä melkein koko amiksen ajan. -.-'

Minun tarinani:
Eskarista vitosluokan syyslomaan asti minua ei kiusattu, mutta kun muutimme maaseudulle pienempään kouluun se vasta alkoi. Syysloman jälkeen aloitin koulun tuossa maalaiskoulussa. Minun luokallani oli silloin vain 6 oppilasta minut mukaan lukien eli luokat oli yhdistelmäluokkina. Luokka koko oli minulle pieni shokki 31 oppilaan luokan jälkeen. No tutustuin 5-6 luokan tyttöihin, jotka olivat aluksi todella mukavia. Olin myös tutustunut yhteen naapurin tyttöön joka oli pari luokkaa alemmalla ja olimme parhaita kavereita jo silloin. Meni pari viikkoa aloittamiseni jälkeen ja se alkoi... Ekalla välitunnilla minun luokkalaiseni tyttö huusi koulun toiselta nurkalta: "Laura tuu tänne!" Kun lähdin kävelemään siihen suuntaan juoksivat he koulun toiselle nurkalle ja huusi sieltä.. Mukana oli monia minun hyviä kavereitani. Kun tajusin mitä oli tekeillä annoin olla, enkä välittänyt. Välituntivalvojakin näki tilanteen, muttei puuttunut. Tämän tapahtuman jälkeen sain kuulla, että kaverini oli vain pyydetty mukaan kivaan leikkiin ja kun he olivat tajunneet mitä olivat olleet tekemässä olivat he tulleet katumapäälle ja pyydelleet anteeksi.
Aina ruokalaan mennessä jouduin istumaan pöydässä yksin, koska muut tytöt tulivat minun jälkeeni syömään. Jos kävikin niin, että tytöt olivat jo ruokalassa, menin kylmän viileästi istumaan heidän kansaan samaan pöytään.
Liikuntatunneilla mina saatettiin töniä ihan tahallaan, heittää koripallo täysiä naamaan "vahingossa" tietäen että alkaisin itkemään koska olen herkkä.
Kutoselle mentäessä meidän luokalle tuli Somalialais tyttö, johon olen edelleen yhteydessä, joka oli todella mukava ja joka piti minun puoliani niin tyttöjä kuin poikiakin vastaan aina kahdeksanne luokalle asti. :)
Seiskalle mentäessä kiusaaminen vaihtui piilovittuiluksi ja likkoja oli enemmän jotka kuuluvat tähän porukkaan, jotka eivät tykänneet minusta. Sieltä saattoi joku tulla ihan pienestä asiasta huutamaan päin naamaa. :/

Ja tämä kiusaaminen johtui vain kateudesta! Koska olen pitkä (175), laiha (aina ollut), hiljainen hiirulainen joka ei koskaan tule raivoamaan päin naamaa, mulla on hyvät välit äitini kanssa ja jolle voin kertoa kaiken :), vanhempani ovat yhdessä.... ym.

Amiksessa sitten kokosin ympärilleni mukavia ihmisiä, joihin luulin voivani luottaa. Yksi heistä oli lapsuuden ystäväni Ei tarvinnut kuin pikkuinen asia ja koko kaveriporukkani oli yhtäkkiä minua vastaan. :( he alkoivat suunnitella lähtöä mökki bileisiin (siihen asti he olivat esittäneet olevansa minun kavereitani, vaikka syrjimisen näki) joten sanoin heille pääseväni silloin tulemaan, vaikka tiesin saavani porukoilta jyrkän EIn. No koulun jälkeen lapsuuden ystäväni tuli minun luokesen ja totesi: "sori sua ei oo sit kutsuttu!" :( Sen jälkeen olinkin meidän luokan aikuisten kanssa, koska he eivät syrji samalla tavalla kuin nuoret toisiaan.

Eli todellakin tiedän miltä tämä kaikki on sinusta tuntunut! Onneksi olen päässyt kaikesta tästä yli. :)

Anonyymi kirjoitti...

Muakin on kiusattu eskarista kolmoselle saakka, sitten vaihdoin koulua (ei kiusaamisen takia) ja mua alettiin kiusaamaan taas nelosella.
Mitään "syytä" kiusaajilla ei ollut, vaan huvikseen kiusasivat juuri mua.

Eskarissa olin se eka joka osasi lukea ja kirjottaa, silloinen "paras ystäväni" kiusasi mua rankasti, joka päivä. Onneksi jo silloin sain ihania ystäviä, jotka kannustivat:)

Ykkösellä sitten uusi ns. uusi ystävä päätti kiusata. Olin pidempi kuin hän, osasin lukea, laskea ja kirjoittaa hyvin, ja tein jo kakkosluokan tehtäviä. Mut meinattiin siirtää kakkoselle ekalta, koska tehtävät olivat liian helppoja. Nykyään kun miettii, nuo tuntuvat hyviltä syiltä kiusata tuossa iässä, vaikka koskaan kiusaamisellehan ei ole hyvää syytä, ja se on aina väärin.

Nelosella jäin ulos porukasta, koska olin vielä suht uusi, olin yksin välitunnit ym. Nimittelyä kuulin joka päivä ja jotkut tönivät jne.

Nykyään huomaa kuinka paljon monta vuotta jatkunut kiusaaaminen on kasvattanut henkisesti. Kenenkään ei pitäisi kärsiä samaa, eikä joutua pelkäämään koulussa, eikä vapaa-ajalla!