MUISTO JOTA EN KOSKAAN UNOHDA

Sinulla oli likaiset juoksuhousut ja kirkkaansininen paita. Minulla oli sinulta tuoksuvat housut ja kengät, ilman 
sukkia. Kello taisi olla jo hitusen yli yksitoista, ja istuimme talonne rappusilla. Molemmilla oli kylmä mutta laitoit kätesi niskani ympärille, niinkuin kaikissa romanttisissa draama elokuvissakin. Siltä se tuntuikin, olin rakkauselokuvassa mikä ei koskaan loppuisi. Olimme juuri nauraneet toinen toistaankin tyhmemmille asioille, ja möyrineet peiton alla piilossa pedoilta. Sinulla ei ollut kenkiä, joten minä sain seistä sinulta tuoksuvien housujesi pultuilla kun minä annoin sinulle kenkäni. Isot karhunjalkasi eivät niihin mahtuneet, mutta näytit tyytyväiseltä. Minulle riitti se, että olit onnellinen. Katsoit ylös ja sanoit että taivas oli kaunis. Niin oli, se todella oli. Peitin katuvalon toisella sormellani ja koitin nähdä vain tähdet. Otava, sinä sanoit, otava. En koskaan, elämäni aikaina ole nähnyt jotain niin kaunista. Kerroit lapista, kerroit revontulista, oi juuri tuon takia minä sinua rakastinkin. Nostin sinulta tuoksuvien housujen pultut ja otin takaisin kenkäni. Sinulla oli taas kylmä, mutta olit silti onnellinen. Halusin ottaa sinut mukaan, mutta en pystynyt, vaikka sydämeni sinua jo repikin, ja käteni myös, oli pakko päästää irti. Viimeinen katse minkä sinisissä silmissäsi näin, oli kaunis. Olit kauniimpi kuin mikään muu, enkä edes tähtiin sinua voinut verrata. Koko maailma hidastui, en edes tiennyt miksi mutta niin sinä lähdit ja minä myös. Lähdin omaan maailmaani, sinne missä kukaan muu ei ollut. Havahduin taas kun olin perillä. Vihdoin. Avasin väsyneet silmäni ja katsoin ylös. Otava. Oi kuinka paljon minä sinua rakastinkin.

Ei kommentteja: