LUUKKU 14: INTTILESKENÄ

Ajattelin nyt kertoa teille inttileskeydestä. Oon alkanut vihaamaan tuota sanaa, mutta en löydä sille oikein mitään hyvää vastaavaa sanaa. Joillakin teistä tämä homma on edessä, joillakin takana. Haluan kuitenkin kertoa omat kokemukseni tästä. 
Ollaan oltu siis Tuukan kanssa yli kaksi ja puoli vuotta yhdessä. Ja tää armeija aika on ollut meidän suhteen tähän asti rankin ja "koettelevin" kokemus. Tuukka lähti heinäkuun alussa, ja tulee lopullisesti takaisin kesäkuun lopussa. Vuosi siellä sitten menee, mutta onneksi pian on puolet ohi. Ensimmäiset kaks viikkoa oli pahimmat. Itkin joka päivä ja melkein koko ajan, kun näin Tuukan paidan tai meidän yhteisen kuvan. Lisäksi oli kesäloma, ja oli aika paljon vapaa-aikaa, joten jouduin miettimään Tuukkaa aika usein. Lohdutukseksi katsoin serranon perhettä ja söin jäätelöä, ja itkin joka viiden minuutin välein. Me ollaan totuttu tekstailemaan aika paljon ja myös soittelemaan, mutta kun armeija alkoi saatiin unohtaa melkein kaikki puhelut ja kaikki viestit. Saan ehkä 3 viestiä päivässä jos hyvä tuuri on, joskus kun on leiri saan yhden viestin yöllä; "kaikki on hyvin, rakastan sinua". Soitella voi illalla JOS on vapaa-aikaa, mitä onneksi on ollut nyt aika kiitettävästi. Nyt varmaan mietitte että "toihan on ihan normaali määrä, paljonko ootte sit tekstaillu".. Joo, nyt toi tuntuu hyvältä ja normaalilta toi 3 viestiä, mutta kun on tottunut lähettelemään vähintään 30 viestiä päivässä ja soittamaan ainakin 4 kertaa, muutos on aika suuri.
Nyt tää homma tuntuu jo normaalilta, Tuukka tulee 17.30 perjantaisin, joka perjantai tai joka toinen. Nyt meillä on takana meidän ensimmäinen "tuplagines" (ja noita inttisanoja, bläh!) eli kolmeen viikkoon ei olla nähty. Mutta nyt sekin on takanapäin! Toinen juttu mikä on tosi rasittavaa: lomilla me ei puhuta mistään muusta kuin armeijasta. Mitä siellä tapahtui, kuka lähti kotiin, kuinka monta kilometriä marssittiin, monellako tuli murtuma jalkaan, kuinka kylmä oli teltassa, ampumatuloksista, ruoan laadusta ja määrästä, vaatteista, huonoista armeija vitseistä, oppitunneista.. you get it? Yritän aina vaihtaa puheenaiheen muuhun sillä en tykkää yhtään puhua armeijasta koko lomaa. Tottakai me jutellaan uusimmat jutut ja kuulumiset sieltä armeijasta, mutta ei niistä koko ajan tarvi puhua, eihän?
Kaiken kaikkiaan, vaikka kaikki huonot jututkin tuossa ylempänä kerroin, tää on ollut meille molemmille opettavainen ja myös ihan hyvä kokemus. Nyt kun nähdään niin harvoin, me ei riidellä enää melkein koskaan. Osataan nauttia toistemme seurasta ja arvostaa sitä yhteistä aikaa enemmän kuin koskaan! Toivottavasti tämä teksti oli joissain määrin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Ja jos ei poikaystäväsi ole mies vielä armeijaan lähtiessään, niin mies hän on aivan varmasti kun tulee takaisin! Nyt kuitenkin löpinät sikseen, toi parempi puolisko jää nyt kolmen viikon joululomille, ja tyttöystävä ei voisi olla onnellisempi 

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Inttileskeys tuttua täälläkin, meillä tosin vuosi alkaa olla jo ohi ja tuo pääsee nyt torstaina siviiliin, mahtavaa!!

Kyllä sen vuoden kestää, ja vika kuukausi menee hirmuisen nopeasti. Varsinkin kun niitä lomia alkaa olla koko ajan.

Itsekin oon saanut kuunnella paljon inttitarinoita ja siitä, miten juuri poikaystävän komppaniassa on tehty ne rankimmat jutut ;)

Kivaa joulua

Anonyymi kirjoitti...

Miten sillä voi olla 3 VIIKON loma? Käyttääkö omia lomia siihen vai hä?:)

Annukka kirjoitti...

Sama homma täällä. Poika ystävä lähti armeijaan heinäkuussa ja pääsee pois kesäkuussa. Ihan samat fiilikset ollu ku sulla sillo alussa. Nyt jo parempi ku J on ollu niin vähän kiinni ( pitäs koputtaa puuta. koht se on sit koko ajan). Mekin oltii n. 2vuotta seurusteltu ku armeija alko ja sillo viimesenä siviiliviikonloppuna lähdin sunnuntaina kotiin, koska piti töihin mennä taas maanantaina. itkin suurinpiirten sillo maanantaina ku koko ajan radiossa puhuttiin et uus saapumiserä astuu tänää armeijan harmaisiin. ja en menny saattamaan ja eka viikko oli pahin ku mitää ei suurin piirtein kuulunu ja anoppiki soitteli joka päivä et onko se sulle mitää laittanu. mekin puhutaan melkein aina armeijajuttuja se tupakaveri teki sitä ja ammuin tällä konekiväärillä jne. Nyt ku J vaihtaa varuskuntaa nii sillä on ollu helpompaa ja ollaa pystytty pitää enemmän yhteyttä mut paha sen sielt on soitella kauheesti :/

Mut tsemppiä sulle Henna! Kyl me molemmat selvitää viel tää toinenki puol vuotta!

Essi kirjoitti...

Onkohan ilkeetä sanoa, että ootan sitä kun poikaystävä lähtee vuoden päästä armeijaan :Dd ei muuten, mutta odotan juuri tuota miehistymistä ja yhteisen ajan suurempaa arvostamista (: Onneksi teillä on mennyt noinkiin hyvin, sulonen pari <3

Anonyymi kirjoitti...

Miks ihmees kaikki käyttää tota "inttileski" sanaa. Leskihän tarkoittaa puolisonsa menettänyttä, eli silloin jompikumpi osapuolista on kuollut. Inttileskikin tarkoitti alunperin naista jonka mies kuoli armeijan harmaissa. Eihän rauhanturvaajien vaimotkaan oo mitään leskiä vaikka eivät näe miestään/naistaan yli vuoteen ollenkaan. Sä sentään näät poikaystävääs lähes joka viionloppu. Ihme säälin kerjäämistä ja oikeiden leskien loukkaamista. Et ole edes naimisissa joten et voi kutsua itseäsi leskeksi vaikka POIKAystäväsi kuolisikin. Etkä voi puolustautua "no kaikki muutkin" koska et söisi rotanmyrkkyäkään vain koska muutkin.

Terveisin oikeasti avioimiehensä menettänyt

Henna kirjoitti...

Kiitos kommentista, oot kyllä oikeessa :) ja hyvää joulua sinnekkin <3

Henna kirjoitti...

Niillä pidenty palvelus viikolla ja siks ne sai viikon extra lomaa nyt jouluna :-)

Henna kirjoitti...

Kiitti ja tsemppiä myös sinne! :)

Henna kirjoitti...

Niinkuin kaikissa asioissa niin myös tässäkin on niitä hyviä että huonoja puolia :) ja kiitos paljon <3

Anonyymi kirjoitti...

Miksi niillä pidenty viikolla se? Kun oma mieheni oli intissä niin oli kymmenen päivän joululoma, ei ollut edes sitä kahta viikkoa!

Emilia P kirjoitti...

Samma sak här! På loma talar man bara om inttigrejer, men å andra sidan får man väl bara suck it up å lyssna, för de e ju de enda liv dom i princip har under domdär 6/9/12 månaderna :) Tsemppiä!

Nimimerkillä Tj4 :-D

Henna kirjoitti...

Anonyymi/ Juuri niinkuin sanoit, käytän sitä siksi että muutkin käyttävät. Rotanmyrkyn syöminen ja sanan käyttäminen on kaksi ihan eri asiaa, niitä ei voi verrata. Niinkuin tekstissä kirjoitin, en pidä siitä sanasta mutta en löydä sille muutakaan vastaavaa sanaa! Ja ei, en luule että olen leski, enkä kutsuisi itseäni leskeksi vaikka poikaystäväni kuolisikin. Olen pahoillani että olet menettänyt miehesi, mutta se ei oikeuta sinua tulla mulle sanomaaan että kerjään sääliä ja loukkaan leskejä.

Henna kirjoitti...

Ja toinen anonyymi/ Niillä pidenty palvelus koska ne lähtee johki harjotuksiin Latviaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ollaan samassa tilanteessa! Poikaystävällä nyt puolet palveluksesta suunnilleen käyty, tammikuun alussa pääsen RUKin tanssiaisiin mikä on ehkä mulle itelle odotetuinta tässä inttileskeydessä :D täälläkin vkl puhutaan vaan intistä ja lomat jääny siihen yhteen päivään RUKin ja pitkien matkojen takia:( mutta se on varmasti sitten ihana tunne kesäkuussa kun lopullisesti pääsee kotiin sieltä:)

Kaisa kirjoitti...

Melkein voin samaistua! nuo ensimmäisten viikkojen eroahdistus ja keskustelunaiheet intistä sekä vähäinen yhteydenpito (ja raastavaa kun avoliittoakin oli jo reilu vuosi takana..) ym täysin samoja! Mutta miula siinä mielessä eri tilanne että tänään ohi koko rumba, ei tarvinnu vuodeksi jäädä onneks oottelemaan :) mutta tähän asti ootte jaksanu niin loppu menee varmasti hyvin, vaikka ikävä ei ikinä unohdukkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Täälä ollaan oltu yli vuosi kaukosuhteessa. Yli 100 km välissä ja vkl nähään eli ei tuu inttileskeys oleen mitään niin uutta :)

Veera kirjoitti...

Apua! Mulla on jo nyt semmosia itkukohtauksia siitä että O lähtee parinviikon päästä, mutta jos muut on kestänyt sen niin kai se tääläkin onnistuu :)

Oona kirjoitti...

Mun poikaystävä kotiutu tänään, vihdoinkin!!! :) Nopeesti se aika menee, laita kännyy vaik joku TJ laskuri niin huomaa kuinka päivät vaa vähenee...

sait muuden uuden lukijan! http://oonnasa.blogspot.com

Fannia kirjoitti...

Mullakin poikaystävä armeijassa ja harmittaa aivan älyttömästi! Ei tosin olla noin kauan oltu yhdessä kun te, mutta inhottavalta se tuntuu silti. Muutenkin kun meillä on tällänen inhottava kaukosuhde ja kotien välillä vielä ttoistasesi ainakin 100kilsaa näkemisten väli venyy joskus todella pitkiksi..): Nytkin ollut kolme viikkoa kiinni ja joulun alla heillä kotona koko suku niin eihän sieltä niin vaan lähdetä tyttöystävää kattomaan..Mun harmiks vietin vielä viimeyön sairaalassa, joten poikaystävän hali olis kyllä enemmän kun parasta nyt..mutta kaippa se sieltä pian muakin pääsee moikkaan, sai onneks edes vähän pitemmän joululoman! :)

intti"leski" kirjoitti...

Luen ekaa kertaa sun blogia ja ekaksi luin tämän postauksen. Oli vähän pelottavaa kun kuulosti NIIN samalta! IHAN sama itellä. Siis poikaystävän nimi Tuukka, ollaan seurusteltu yli 2,5 vuotta ja Tuukka meni armeijaan heinäkuussa, pääsee kesäkuussa. :D
Ikävä kyllä joululoman suhteen ei oo ihan sama tilanne, mun Tuukalla on vain 8 päivän loma mutta sekin tuntuu tosi pitkältä kun tähän mennessä on ollu vaan 2 kokonaista päivää korkeintaan! Mulla on toki 2 viikon päästä edessä RUK:n tanssiaiset, jotain iloa Haminassa asti kulkemista :--)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla lähti kans justiin tänään poikaystävä armeijaan, ja voi hyvänen aika sitä itkun ja ahistuksen määrää!:D mutta aina tulee paremmalle mielelle kun miettii että ei se oo toisaalta kun korkeitaan tuo vuosi yhteisestä elämästä tavallaan pois ja sinäkin aikana näkee,sen jälkeen ei enää edes valtio vie omaa rakasta pois, kun korkeintaa kertauksiin! :) koko elämä aikaa! Ja jälleen näkemisen ilo<3