MEIDÄN TARINA

Eräs lukija pyysi tässä pari päivää sitten postausta musta ja Tuukasta. Miten me tavattiin, miten tapaamiset eteni seurusteluun jne. Postauksen aihe sopi mun mielestä tosi hyvin juuri nyt, sillä meille tulee nyt huhtikuussa kolme vuotta seurustelua. Joten, olkapaas hyvät!
Tuukka rupes talvella 2011 laittamaan mulle viestiä facebookissa, ja tekstailtiin myös sen jälkeen keväällä. Me oltiin kuitenkin vaan ystäviä aluks, sillä mä olin toisen pojan kanssa yhdessä silloin. Sitten erottiin sen pojan kanssa, ja Tuukka rupes laittamaan mulle enemmän viestiä. Me nähtiin toisemme ekan kerran keväällä 2011, mentiin hoviskalle istumaan ja juttelemaan. Tai noh, mä taisin höpöttää suurimman osan ajasta, sillä Tuukka kertoi myöhemmin ettei meinannut saada edes suunvuoroa.. haha. Seurustelemaan me alettiin huhtikuussa, ja vielä ollaan siinä päätöksessä pysytty! 
Tosi moni sanoi meille alussa ettei tosta tuu mitään ja että erotaan viimestään parin kuukauden päästä. Mä en uskonut niihin puheisiin hetkeäkään, sydämessäni mä tiesin. Me oltiin sitten myös aika nopeita ton kihlautumisen kans, sillä mentiin kihloihin 14.7, samana vuonna kun tavattiin. Siitähän me vasta saatiin kuullakkin, mutta mä sydämessäni tiesin tehneeni oikean valinnan. 
Sen jälkeen meidän suhde onkin ollut täynnä kaikenlaista, suurimmaksi osaksi hyvää. Matkoja ollaan tehty yhdessä, opittu tuntemaan toisemme paremmin, riidelty, itketty, huudettu, naurettu ja iloittu. Mulle on tosi tärkeetä, että mun poikaystävä viihtyy mun perheen kanssa, sillä meidän perheellä on tosi tiivis side ja siihen väliin voi olla vaikea tulla. Kaikki mun perheessä tykkää Tuukasta yli paljon, ja Henri (6v) luulee ja muistaa, että Tuukka olis ollu sen elämässä sen syntymästä asti. Ne on kun iso- ja pikkuveli. Me pelaillaan yhdessä, tehdään ruokaa, nauretaan ja katotaan hauskoja ohjelmia. 
Kun kysyin Tuukalta minkälainen mä oon se vastas näin: "Henna on sosiaalinen, tosi kaunis ja iloinen. Henna käyttää ihan ihme sanoja, nauraa paljon ja on tosi hassu. Henna näyttää aina sen käsillä jotain ihme juttuja ja se on surullinen tosi pienistä asioista. Se rupes kerran itkemään kun en tykännyt Hennan äidin ostamista maitohappobakteereista. Henna ajattelee aina muita ennen itseään. Henna on myös aamulla tosi tinttanen ja kiukkunen eikä se puhu mitään vaan näyttää sormella joko ei tai joo. Henna on myös välillä mustasukkanen. 

Ja mä kerron mun Tuukasta teille näin: Tuukka vaikuttaa ulospäin tosi hiljaiselta pojalta, mutta se ei avaa sydäntään ihan jokaiselle. Kun sen oppii tuntemaan, se on maailman kiltein ja hyväsydämisin ihminen. Se ajattelee aina muita ja oikeesti, oikeesti välittää. Se aina kutittaa ja hyökkää mun kimppuun (haha :-D) koska se tietää et oon pieni ja heikko ja musta ei oo sille vastusta. Jos Tuukka on surullinen sen kyllä huomaa, mutta onneksi se ei kovin usein surullinen olekkaan. Tuukka syö kauheita määriä, sen hiki ei haise pahalle ja sillä on maailman ihanin hymy! Tällaista pakkausta ei ihan joka paikasta löydy ja oon ilonen et mä oon onnistunut sellaisen löytämään. 
Tän postauksen myötä ootte saanut kurkistaa hieman meidän elämään ja meidän tarinaan. Mulla ja Tuukalla on tosi erityinen suhde, sillä moni ei sitä ymmärrä. Mä rakastan Tuukkaa mun koko sydämen pohjalta niin sanoin kuvaamattoman paljon. Tuukka on just sellanen henkilö, jonka kans vois asua vaikka sillan alla, kunhan sais olla just sen ihmisen kainalossa. Mä toivon että kaikki tässä maailmassa joskus löytäis vierellensä tällasen ihmisen, jonka mä oon mun vierelleni löytänyt. Mä aion pitää tästä pojasta kiinni kynsin ja hampain, kohdella sitä niin hyvin vaan kun osaan ja rakastaa sitä koko mun sydämellä. 

10 kommenttia:

pipsa pirhonen kirjoitti...

Ihana postaus :) Paljon onnea kolmivuotis päivästä :)

Emilia Kovanen kirjoitti...

Mä en tiedä mitä mä sanoisin koska asiaa olis nii älyttömästi, mut tekstistä kyllä huomaa kuinka kovaa sä rakastat Tuukkaa ja tuli oikeen lämmin fiilis, ku tietää että joku kokee sitä samaa mitä mä oon myös pari vuotta tuntenu omaa kultaa kohtaan. Meille sanottiin myös ettei juttu kestäis, mutta me molemmat uskottiin koko sydämestä siihen ja meillä on kihlautumisesta ollut tosi paljon puhetta. Mä oon tosi onnellinen sun ja Tuukan puolesta, paljonpaljon onnea ja tsemppiä teille muutenkin! :--)

Henna kirjoitti...

Kiitos ihanista kommenteista <3 :)

Maija kirjoitti...

Onnea teille molemmille<3

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon ihan sanaton! Mä en oikeesti tiedä mitä mun pitäis sanoa! Se oli niin koskettavaa et oikeest tippa tuli silmiin! :´) Te ootte niin söpöjä ja vaikka mä en tunne teitä hyvin niin mä oon niin onnellinen teidän puolesta, ja onneksiolkoon 3v. päivään!

Henna kirjoitti...

Voi kiitos tuhannesti Maija ja Anonyymi ihanista kommenteista! :-) <3 tuli heti tosi hyvä fiilis!

Anonyymi kirjoitti...

Oii ihanaa! :) Koska Tuukka pääsee armeijasta vai onko jo ''visusti'' kotona? :o

Anonyymi kirjoitti...

Onnea teille! :) kuinka vanha olit ku menitte kihloihin? Ja miten sun vamhemmat reagoi siihen ? :)

Henna kirjoitti...

Se tulee kesäkuun lopussa lopullisesti kotiin :-) tosin sillä on nyt loppu aika tosi rentoo ja joka viikonloppu melkein vapaana! Kauan on kestänyt mutta loppumetrejä siis viedään :-)

Henna kirjoitti...

Kiitti! :) mä olin 15 ja tuukka 17 eli toosi nuoria. Me ei tosin heti ostettu sormuksia eikä kerrottu pariin kuukauteen (muistaakseni). Vanhemmat oikeestaan vaan nauro ja ei välittänyt, mutta tänä päivänä ottavat sen tosissaan ja äiti sanoo mulle tosi usein että Tuukka on mulle just se oikea! <3 :-)